Ilma tuntui ohentuvan ja muuttuvan kosteammaksi maantien kiemurrellessa yhä ylemmäs Orotavan laakson rinteille. Orotavan liikenteen hälinä kuului enää vain hiljaisena taustalla maiseman vaihtuessa vilkkaasta pikkukaupungista rauhalliseksi maaseuduksi. Kapeneva maantie sujahti yhtäkkiä harsomaiseen pilvimereen, jonka alta paljastui edessä häämöttävä La Calderan vauras mäntymetsä, jonka ulkoilualue kätkee syvyyksiinsä useita erilaisia vaellusreittejä ja barrancojen eli kanjonien hurjia seinämiä.
Retkelle lähdettiin Chimochen tienhaarasta, josta porukka vaelsi yhdessä noin viisi metriä pitkälle kanjonin uomalle. Mukana Xwanderin retkellä La Calderan metsän uumenissa oli yhteensä 10 rohkeaa rokansyöjää, jotka laskeutuivat kukin vuorollaan alas pitkin ensimmäistä vuorenseinämää – vielä autuaan tietämättöminä tulevasta. Korkein ja jyrkin yhteensä kahdeksasta seinämästä oli 26 metriä pitkä, ja sen alas tuli sujuvasti myös Eero Utriainen, 60.
“Kyllähän se jännitti joka kerta laskeutua vain köyden ja valjaiden varassa pitkin jyrkkää kalliota. Kokemuksena koko vaellus oli oikein mukava ja sopivasti jännittävä. Xwanderin oppaat antoivat luotettavan tunteen osaamisestaan, mutta jokin livedemo köyden varaan asettumisesta voisi olla hyödyllinen. Maistiaiset vaelluksen päätteeksi oli kiva ylläri, ja mukava hetki vaihtaa retkeilijöiden kanssa kuulumisia seikkailun päätteeksi.”